Vanhaan aikaan kaupunkiin tultiin tulliportista, jossa maksettiin tulli myytävästä tavarasta. Perimätiedon mukaan Naantalin tulliportin päällä loisti 1700-luvulla puusta veistetty, kullattu aurinko. Toisissa kertomuksissa se oli lasia tai kirkasta metallia. Varmaa on, että vuonna 1860 portti oli jo poissa: Åbo Underrättelser muisteli silloin "entistä niin sanottua Naantalin aurinkoa, porttia, joka täällä oli".

Sanonta jäi. Iloisia kasvoja verrattiin Naantalin aurinkoon ympäri maata, ja Itä-Suomessa asti sanottiin: loistaa kuin Naantalin puuaurinko. Kukaan sanonnasta kirjoittanut ei ollut nähnyt aurinkoa itse.

Naantali ei ole aurinkoaan unohtanut: kaupunkiin tullaan Aurinkotietä, ja rannassa kulkee Aurinkopolku.

Kuvat ovat piirroksia.

Kenen kasvot sinun mielestäsi paistavat kuin Naantalin aurinko?

Lähteet: Åbo Underrättelser 18.8.1860; Uusi Aura 30.4.1920; Kotus, Suomen murteiden sanakirja; Naantalin kaupunki

Äänet: Yle Arkisto, CC BY 4.0