Askola-Seuran kertoman tarinan mukaan kesällä 1950 askolalainen Soini Järvelä kiipesi poikansa Jaakon kanssa Kirnukallion rinnettä. Hän otti tukea kuusentaimesta, joka irtosi juurineen ja paljasti kalliosta sileän kuopan. Maanomistajat tiesivät kirnuista jo ennestään.

Vanhat nimet kertovat, keitä epäiltiin. Uusi Suometar kirjoitti 5.7.1894, että esi-isät antoivat tällaisille paikoille nimiä kuten "pirunpesä" ja "hiiden kirnu", "luullen todellakin niissä peikkojen majailewan". Pernajassa kaksi Kuopion seudun miestä tyhjensi 1700-luvun lopulla kirnun vedestä aarretta etsien, mutta pohjalta löytyi vain iso kivi (Nyland IV, 1868).

Askolan kirnuja alettiin tyhjentää syksyllä 1964 taljoilla ja talkoilla, ja alue avattiin 23.5.1965. Kirnujen pohjalla on usein pyöreitä kiviä, ja jo vuonna 1893 Kyläkirjaston Kuvalehti kirjoitti, että juuri ne "owat olleet toimittamassa tuota kirnun kaiwerrustyötä". Jääkauden lopulla sulamisvesi pyöritti kiviä paikallaan, ja ne hioivat kallioon syvän kuilun.

Syvin Askolan kirnuista, Jättiläisen kuhnepytty, on 10,3 metriä syvä. Oletko käynyt kurkistamassa?

Lähteet: Askola-Seura, hiidenkirnut.fi; Uusi Suometar 5.7.1894; Nyland IV (1868); Kyläkirjaston Kuvalehti 8/1893; Suomi 1864.