Syyskuun yönä 1969 Pudasjärvellä taksinkuljettaja ja hänen matkustajansa katselivat puolen tunnin ajan toistakymmentä jalkapallon kokoista kirkasta valoa, jotka vaihtoivat väriä, suuntaa ja nopeutta. Valot nähtiin monesta kylästä ja kymmenistä autoista, jotka olivat lähteneet tanssipaikalta.

Lehdet alkoivat kirjoittaa Pudasjärven ufoista, ja havaintoja tuli lisää. Suurin keskittymä oli Särkivaarassa, nykyisessä Syötekylässä, Ison-Syötteen ympäristössä.

Marraskuun 5. päivänä 1970 useat silminnäkijät näkivät eri suunnilta noin jalkapallon kokoisen kohteen lentävän matalalla. Infrapunafilmillä ladattu kamera tallensi sen paljon suurempana. Lisäksi insinööri ja autoilija ottivat valoista noin 400 kuvaa, ja parhaat niistä saatiin infrapunafilmille.

Havaintoja ilmoitettiin eniten tammikuussa 1971. Silloin lumenauraaja näki punaisen valon leijuvan puiden yllä. Hänen veljensä ampui sitä hirvikiväärillä 400 metrin päästä. Valo katosi, mutta ilmestyi hetken päästä taivaalle uudelleen.

Selitykseksi on esitetty muun muassa pietsovaloilmiötä: puristuksissa oleva kvartsipitoinen kallio voi synnyttää valoa, ja Pudasjärven seudulla kulkee ikivanha siirroslinja. Myös raketteja ja pilviä on ehdotettu. Varmaa selitystä ei ole.

Muistatteko vielä Pudasjärven ufot?

Lähteet: Soini Lax, Pudasjärven ufot (1972); Björn Borg, Tosiasioita ufoilmiöstä (2001); Tapani Kuningas, Ufojen jäljillä (1971); Ursa, Katoavatko ufot (1993); Seura 26.8.2018.
Äänet: klankbeeld ja Yle Arkisto (Freesound), CC BY 4.0.