Lauantai-iltana 3.10. kalastaja löysi Suomenlinnan edustalta kelluvan, noin 40-senttisen metalliesineen. Laivaliikenne pysähtyi tuntikausiksi, ja Tallinnan-laiva lähti vasta kahdelta yöllä. Merivoimien mukaan esine on osa hyvin vanhaa hylkyä. Museoviraston meriarkeologin mukaan se muistuttaa kuvan perusteella valonheitintä.

Keuruulla vesi ei ole antanut omaansa takaisin. Tarinan mukaan kirkkoherra Herpmanin pojat piilottivat syksyllä 1713 Vähäkirkon kaksi kelloa venäläisiltä. Ison kellon he kätkivät kuusen juurelle, ja se löytyi rauhan tultua 1721. Pienemmän he pudottivat kirkkosillalta Lapinsalmeen.

Heinäkuussa 1923 Vaasa-lehti kertoi, että kello oli tarttunut tukkilaisten ankkuriköyteen ja että sitä näytettäisiin pientä maksua vastaan. Reilun viikon päästä selvisi, että juttu oli suojeluskunnan arpajaisten mainostemppu. Kelloa on etsitty ainakin vuosina 1972 ja 1996. Se on yhä kateissa.

Toisen tarinan mukaan kello upotettiin Tarhiaan, ja tyynenä kesäiltana sen voi kuulla kumahtelevan järven pohjassa.

Kumpaan tarinaan te uskotte? Ja mitä teidän kylänne vesi kätkee?

Lähteet: Yle 3.10. ja 4.10.2026; Jussi Rasi, puhe Veteraanipuiston kellotapulin vihkiäisissä 2017 (Keuruun Veräjä); Keuruun Veräjä, Tarhiaan upotettu kirkonkello; Vaasa 30.7.1923; Saarijärven Paavo 7.8.1923.

Kuvat: Pietinen / Museovirasto 1936, CC BY 4.0; Museovirasto, Keuruu 1937, CC BY 4.0.