Kyöpeli on vanha sana ja tarkoitti kummitusta. Agricolan Uudessa testamentissa 1548 opetuslapset näkevät hahmon veden päällä ja sanovat: "Köpeli se on". Kirkkoraamatussa luki "kyöpeli se on" vuoteen 1938 asti. Temmeksessä kerrottiin vuonna 1928, että "noita-akat lentävät pääsiäisyönä kyöpelinvuorelle".

Yhdellä noitavuorella on oikea nimi. Vaasan raastuvanoikeudessa 8.6.1657 kerjäläisnainen nimesi kuulustelussa Kuivilanvuoren Isossakyrössä. Sinne kuljettiin hänen mukaansa vasikoilla, ja itse hän kertoi matkustaneensa porsaalla. Tunnustus saatiin kuulustelussa, eikä sitä pidä lukea totena: hän oli köyhä nainen, jota syytettiin noituudesta.

Maanmittauslaitoksen paikannimissä on yhä 32 Kyöpelinvuorta. Kielentutkija E. N. Setälä kirjoitti jo 1928, että vanhojenpiikojen pilkka on "aiheettomia pilkkasanoja", jotka katoavat "naisen aseman kohotessa".

Onko sinun kotiseudullasi oma Kyöpelinvuori?

Lähteet: Mikael Agricola, Se Wsi Testamenti 1548; E. N. Setälä, Sanastaja 1/1928; Kaija Mallat, Kyöpelinvuoret, Sananjalka 35 (1993); Matti Vilppula, Kotus 2003; Timo Kervinen ja Marko Nenonen, Noitanetti (Tampereen yliopisto); Yle 28.3.2013; Maanmittauslaitoksen paikannimirekisteri.
Äänet: Yle Arkisto (Freesound), CC BY 4.0; Geoff-Bremner-Audio (Freesound), CC BY 4.0; nicStage (Freesound), CC BY 4.0; RHumphries (Freesound), CC BY 4.0.