Itä-Suomesta aina Pohjanmaalle asti kerrottiin aarremadosta, jota sanottiin myös litomadoksi. Se oli matkalla puhdistamaan aarretta, syömään sen pinnalta homeen ja ruosteen, ja aarteen kohdalla se painui maan alle tai haarautui kahtia. Toisissa tarinoissa sen tielle piti levittää silkkihuivi: huiville luikerteleva mato muuttui aarteeksi. Taloon päin kulkeva mato ennusti rikkautta, pois päin kulkeva köyhyyttä. Ehtoja ei juuri kukaan yrittänyt täyttää.

Aarremato ei ole mato vaan tuhansia pieniä harsosääsken toukkia. Loppukesällä ne lähtevät vaeltamaan yhdessä, ja hopeinen lima pitää ne yhtenä nauhana. Lopulta nauha hajoaa, ja toukat painuvat sammalen sekaan. Elokuussa 2016 sellainen eteni Kuorevedellä mökkitiellä. Moni ei näe sitä koskaan.

Jos näet sellaisen, katsele ja anna sen kulkea rauhassa.

Oletko sinä nähnyt aarremadon?

Lähteet: Matti Sarmela, Suomen perinneatlas (SKS 1994, 3. painos 2007), s. 455; Suomen Luonto, Vaeltava toukkakulkue - aarremato (2.8.2017); Kaleva, Matojono johtaa aarteen luo (10.8.2007).