Kalevalan toisessa runossa Väinämöinen tarvitsee pellon ohralle ja kaataa kasken. "Kaikki sorti puut soreat; yhen jätti koivahaisen lintujen leposijaksi, käkösen kukuntapuuksi." Kotka lentää katsomaan ja kysyy, miksi yksi puu on jätetty. Vastaus kelpaa sille: se iskee tulen, kaski palaa ja ohra kasvaa.

Viisi runoa myöhemmin Väinämöinen ajelehtii merellä monta päivää ja monta yötä. Sama kotka löytää hänet: "Vielä muistan muunki päivän, arvoan ajan paremman." Se nostaa hänet selkäänsä ja kantaa maihin.

Nyt hakkuuseen jätetään säästöpuita: eläviä puita, jotka saavat kasvaa, kuolla ja lahota metsään. Säästöpuiksi jätetään esimerkiksi petolintujen pesäpuut ja kolopuut.

Lähteet: Kalevala, runot 2 ja 7 (Lönnrot 1849); Tapio, Metsänhoidon suositukset: Säästöpuiden jättäminen.

Onko teidän metsässänne puu, joka on jätetty linnuille?

Äänet: Yle Arkisto, Käki kukkuu, CC BY 4.0 (freesound.org)