Elokuussa 1945 sota oli ohi, mutta ruoka tuli yhä korttiannoksina. Inarijoen Ranttilan talosta lähti kolme veljestä, Uula, Niilo ja Veikko, etsimään kultaa Lemmenjoelta. Mukana oli isän ja isoisän vaskooli. Kesällä 1944 Njurgulahdessa oli kerrottu kahdesta miehestä, jotka palasivat Lemmenjoelta joka syksy kultapullot taskuissaan.

Vaijoki ei antanut mitään, eikä tulvaniitty. Syyskuun puolivälissä veljet nousivat Morgamojaa ylös ja kaivoivat koemontun. Siitä nousi 20-vuotiaan Niilon elämän ensimmäinen hippu, noin 3 grammaa. "Otin hipun suuhun ja purasin. Tiesin, että kulta on pehmiä mineraali ja hampaan jäljethän siihen jäi." Muutamassa päivässä pussiin kertyi lähes 30 grammaa.

Huhut ja lehtijutut toivat pian Lemmenjoelle muitakin kullankaivajia. Niilo Ranttila oli Lemmenjoen kansallispuiston ensimmäinen puistonvartija vuosina 1962-1986. Lemmenjoella kaivetaan kultaa lapiolla yhä.

Lähteet: Niilo Ranttilan kertomus vuodelta 1984 (Seppo J. Partanen, kultahippu.fi); Metsähallitus, luontoon.fi; Kultamuseo (finna.fi); Yle Sápmi.