Huhtikuussa 1970 Detmoldissa opiskeleva sellisti Seppo Kimanen kirjoitti kuhmolaiselle hammaslääkärille, joka hoiti paikallista musiikkiyhdistystä. Hän ja joukko nuoria muusikoita etsivät paikkaa, jossa voisi pitää kesällä musiikkikurssit ja kamarimusiikkifestivaalin. Kirjeessä hän kysyi, saisiko siihen puitteet Kuhmosta, ja kirjoitti, että idea on Suomessa jokseenkin ainutlaatuinen.

Kuhmo vastasi kyllä, ja kunta antoi tapahtumalle 700 markkaa. Festivaalin päiväkirjan mukaan ensimmäinen konsertti soi Kuhmon kirkossa sunnuntaina 19. heinäkuuta kello 19.30. Kimanen laski sakastin ovenraosta kuulijoita ja pääsi kahdeksaan. Kuulijoita oli kuitenkin enemmän, sillä osa istui parvella, ja paikallislehti Kuhmolainen kirjoitti yleisöä olleen Kuhmon oloihin nähden runsaasti.

Kuhmolaiset tulivat talkoisiin: he myivät lippuja, siivosivat, laittoivat ruokaa ja lainasivat ja kantoivat pianoja. Lipunmyyntiä hoitanut talkoolainen ja hänen miehensä olivat pakanneet laukkunsa Lappiin, mutta jäivät, kun kuulivat ensimmäisenä iltana Vivaldin huilukonserton. Sinä kesänä konserteissa kävi 800 kuulijaa. Seuraavana kesänä musiikkileirin 22 oppilaasta kymmenen oli Kuhmosta.

Vuonna 1993 Lammasjärven rannalle valmistui festivaalin konserttitalo Kuhmo-talo. Kesällä 2026 festivaali järjestettiin 56. kerran, ja Finland Festivals valitsi Kuhmon Kamarimusiikin vuoden 2026 festivaaliksi.

Tarina syntyi katsojan toiveesta.

Lähteet: Kuhmon Kamarimusiikki: Juhani Koivisto, Festivaalipäiväkirja 1970 (2019) ja Tie menestykseen (2022), Seppo Kimanen, Kirje Kuhmon Musiikkiyhdistykselle (13.4.1970), Historia 1970-luku; Finnish Music Quarterly 2/1996; Yle 9.1.2026; Wikipedia: Kuhmon kirkko, Kuhmo-talo.