Saimaan ja meren välissä oli harju, jonka yli ei päässyt veneellä. Jo 1500-luvun alussa Viipurin ja Savonlinnan linnojen herra Erik Tuurenpoika aloitti Lauritsalan kohdalla ojan, jotta suuri Savon järvi laskisi Viipuriin. Harju oli liian korkea, ja oja jäi kesken. Kansa kutsui sitä Pontuksen ojaksi.

Toukokuussa 1845 kaivaminen alkoi uudelleen, samassa uomassa. Työtä tehtiin yksitoista kesää, ja se oli aikansa Suomen suurin työmaa.

Syyskuun alussa 1856 Kuopion höyrylaiva Seura oli Lauritsalassa valmiina kulkemaan kanavan kautta Viipuriin. Sunnuntaiaamuna 7.9.1856 Räihässä veisattiin virsi ja kiitettiin kanavan valmistumisesta, ja laivat lähtivät Pällin sululle. Kun sulun portit aukesivat, tykinlaukaus ilmoitti, että kanava oli avattu.

Saimaan vedet yhtyivät mereen, ja Savon ja Karjalan veneet pääsivät Viipurin satamaan. Kanava kulkee yhä Lauritsalasta mereen.

Lähteet: Suometar 19.9.1856, Finlands Allmänna Tidning 12.9.1856, Wiborg 9.9. ja 12.9.1856, Sanan-Lennätin 6.9.1856 (digi.kansalliskirjasto.fi); fi.wikipedia (Saimaan kanava).