Neljätoistavuotias poika jäi rantaan ja seurasi häntä kiikarilla. Hämärissä tuuli kääntyi, ja jäälautta, jolla hän seisoi, irtosi.

Ilman ruokaa hän ajelehti kaksi ja puoli vuorokautta Merenkurkussa. Hän näki Norrskärin majakkasaaren ihmisten hakevan vettä kaivolta ja kuuli Valsörarnan majakan lasten leikkivän, mutta kukaan ei kuullut hänen huutojaan eikä laukauksiaan. Kotona arveltiin, että hän oli hukkunut.

Lauantaina iltapäivällä joku näki hänen hätämerkkinsä, ja kaksi veljestä veti veneen jään yli hänen luokseen. Majakalla lämmiteltyään hän jäi vielä muutamaksi päiväksi pyytämään hylkeitä. Myöhemmin häntä kutsuttiin hyljekuninkaaksi.

Lähteet: Vasabladet 11.2. ja 13.2.1896; Wasa Tidning 11.2., 12.2. ja 19.2.1896; Wasa Nyheter 12.2.1896; Pohjalainen 22.6.1912; digi.kansalliskirjasto.fi, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.