Iijokea pitkin uitettiin tukkeja metsistä merelle satoja vuosia. Vielä pitkään 1900-luvulla uitto oli tukkien ainoa tie rannikolle. Parhaimmillaan joka kolmas työikäinen iiläinen oli uitossa, ja moni aloitti kymmenvuotiaana. Työ oli raskasta: tukkiruuhkia purettiin kiviltä keksillä. Lauri oli uitossa viisikymmentä vuotta.

Vuonna 1988 Iijoen uitto loppui. Maantie oli halvempi. Joki hiljeni.

Mutta uittomiehiä ei unohdettu. Heidän patsastaan ajettiin parikymmentä vuotta, ja vuonna 2003 se paljastettiin kunnantalon rantatöyräällä. Siinä uittomiehet purkavat ruuhkaa kiveltä. Sen paljastivat kolme entistä uittomiestä. "Se on hyvä", sanoi Jaakko.

Tukit menivät. Uittomiehet jäivät.

Oliko sinun suvussasi uittomiehiä? Kerro kommenteissa.

Lähteet: Kaleva 7.7.2003, Iijoen uittoyhdistys 1916-1988 (Kansalliskirjasto).

Ääniä: Yle Arkisto (CC BY 4.0).