Lauantaina 18. heinäkuuta 1964 kello 15 Verlan viimeinen hiomakone pysähtyi, ja kaikki jätettiin paikalleen.

Koneet seisovat yhä, kuin odottaisivat, että joku käynnistää ne. Verlassa tehtiin pahvia yli 80 vuotta. Parhaimmillaan täällä oli noin 150 työntekijää, ja pahvi meni kirjankansiin ja tupakkarasioista kenkälaatikoihin. Mitään ei heitetty pois: koneiden vanhoista huovista tehtiin lapsille vaatteita. Maria punnitsi ja lajitteli pahviarkkeja noin 50 vuotta, aina samalla paikalla.

Viimeisinä vuosina tehdasta pyöritti jo lähes eläkeikäinen väki. Jotkut ehdottivat, että se puretaan. Mutta tehdas jäi. Vuonna 1972 siitä tuli Suomen ensimmäinen tehdasmuseo, vuonna 1996 Unescon maailmanperintökohde, ja vuonna 2018 kuivaamon piipusta nousi taas savua. Siinä, missä Maria seisoi, lattiassa on yhä kaksi pientä kuoppaa.

Kuka sinun suvustasi teki töitä Verlassa tai muulla pahvitehtaalla? Kerro kommenteissa.

Lähteet: Verlan tehdasmuseo (verla.fi), UPM 6/2017, Eero Niinikoski / maailmanperinto.fi 2020, Yle 2016 ja 2018, Yle Svenska 6.12.2020.
Ääniä: Yle Arkisto (CC BY 4.0).