Kesällä 1968 arkeologi Pekka Sarvas oli vaimonsa kanssa veneretkellä Ristiinan Yövedellä. Jyrkässä kalliossa, joka järveltä katsottuna näyttää ihmisen kasvoilta, hän näki punaisia kuvia: hirviä, veneitä, ihmisiä ja kädenjälkiä. Ne ovat noin 8-12 metrin korkeudella vedestä, eikä niihin yllä.

Kallion juurelta sukeltajat löysivät 1988-1993 meripihkasta veistettyjä pieniä kasvoja. Yksi nousi vuonna 1990 lähes yhdeksän metrin syvyydestä, kaivauksissa käytetyn pumpun siivilästä.

Selitys on vesi. Kun kuvat maalattiin, Saimaa oli metrejä nykyistä korkeammalla, ja maalari seisoi veneessä tai talvella jäällä. Kun Vuoksi puhkesi, järvi laski, ja kuvat jäivät korkealle kallioon. Mitä kuvat merkitsivät, sitä ei tiedetä.

Kuvat ovat yli neljätuhatta vuotta vanhoja, ja niitä käydään yhä katsomassa veneellä ja polkua pitkin. Oletko nähnyt ne?

Lähteet: Museovirasto, Helena Taskinen: Ristiinan Astuvansalmi - Suomen laajin kalliomaalaus; Muinaisjäännösrekisteri 696010003; Metsähallitus, luontoon.fi 2025; Kotiliesi 4.8.2018.

Äänet: juanlopz08 (Freesound), CC BY 3.0.