Tiistaina 29.11.1938 iltapäivällä merivartijat huomasivat suuren ilmapallon, joka lensi noin sadan metrin korkeudella pohjoiseen kohti Paraisten saaristoa. Hämärän tullen se nähtiin Stortervon saarella, ja Paraisilla moni oli varma, että pallon alla riippui kori ja korissa istui ihmisiä.

Mågbyn kartanossa emännöitsijä huomasi pallon ensimmäisenä ja kutsui muut ikkunaan. Pallo laskeutui aivan maahan, viipyi siinä puoli minuuttia ja nousi taas. Sille annettiin taskulampuilla valomerkkejä, mutta vastausta ei tullut. Sildalassa pallon teräsvaijeri raapi navetan kattoa ja osui puhelinlankoihin. Muutama poika sai vaijerista kiinni, mutta pallo jatkoi matkaansa.

Poliisit ja vapaaehtoiset lähtivät etsimään palloa. Kalkkitehtaan hinaaja vei heidät ensin selälle siltä varalta, että pallo oli pudonnut mereen, ja sitten Lofsdalin laituriin. Pimeästä metsästä kuului ääni, kuin purjeet olisivat lepattaneet. Noin kello kahdeksan illalla repeytynyt pallo löytyi suuren puun latvasta.

Koria etsittiin vielä yli puolenyön ja seuraavana aamuna metsästä Mågbyn ja Domarbyn väliltä. Koria ei löytynyt, koska sitä ei ollut koskaan ollutkaan. Lehtien mukaan puoliksi tyhjentynyt pallo oli painunut muotoon, joka näytti alhaalta katsottuna korilta. Pari viikkoa myöhemmin kerrottiin, että pallo oli lähtenyt Berliinin läheltä, jossa sitä oli käytetty ilmakehän tutkimukseen, ja että se palautettaisiin omistajilleen.

Mågby, Domarby, Sildala ja Lofsdal ovat yhä Paraisten kartalla, ja Saaristotie kulkee Lofsdalin kautta kohti Nauvon lauttaa.

Lähteet: Uusi Aura, Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Åbo Underrättelser ja Arbetarbladet 30.11.1938; Åbo Underrättelser 1.12.1938; Hufvudstadsbladet 2.12.1938; Uusi Suomi 11.12.1938 (digi.kansalliskirjasto.fi).