Elokuussa 1909 lehdet varoittivat, että Kolin kauneutta uhkaa vaara. Kiviyhtiön työnjohtaja luuli vaaran valkoisia huippuja marmoriksi, ja yhtiö vuokrasi kalliomäkiä kuudelta omistajalta. Pian selvisi, ettei kivi ollutkaan marmoria. Kolin valkoinen kallio on kvartsiittia.

Syyskuun lopussa höyrylaiva Tapio toi Joensuusta Kolille kaksi vierasta: taiteilija Eero Järnefeltin, joka tunsi tien jo vuosien takaa, ja hänen lankonsa, säveltäjä Jean Sibeliuksen. Kurkkuleikkauksen jälkeen Sibelius oli lopettanut sikarit, ja häntä vaivasivat kuolemanpelko ja velat. He saapuivat Kolille iltamyöhällä, ja itse vuorella he olivat vain muutaman tunnin. Sibelius kutsui retkeä yhdeksi elämänsä suurimmista kokemuksista.

Järnefelt maalasi Kolin syksyn, ja Sibelius omisti uuden, neljännen sinfoniansa hänelle. Kun arvostelija kirjoitti huhtikuussa 1911, että sinfonia kuvaa matkaa Kolille, Sibelius kiisti sen seuraavana päivänä lehdessä. Arvostelija vastasi samassa numerossa, että tieto oli tullut säveltäjän läheiseltä ystävältä.

Kolin valkoiset huiput ovat yhä paikallaan. Vuodesta 1991 ne ovat olleet kansallispuistoa.

Lähteet: Karjalan Sanomat 5.10.1909 ja 7.10.1909; Terijoki 18.8.1909; Uusi Aura 19.8.1909; Hufvudstadsbladet 7.4.1911 ja 8.4.1911 (digi.kansalliskirjasto.fi); Ainola; Ateneum; sibelius.fi; Metsähallitus; Finlex 581/1991.